Noutohommat sujuvat muuten aika mukavasti, mutta ei oikein parane edistyäkään vaikeampiin harjoituksiin ennen kuin saisi kitkettyä tuon ikävän pudottelun kokonaan pois. Luovutusharjoituksia näemmä tehtävä vaan...

Elina on harjoitellut mahdollisimman paljon Paten esittämistä, kun viikon päästähän on sitten se SNJ:n päänäyttely Hyvinkäällä ja esiintyminen sujuukin hyvin. Sattuu vain olemaan muita mutkia matkassa, nimittäin turkki. Trimmasinkin eilen Paten, ja täytyi kyllä valitettavasti todeta, että Pate on kaikkea muuta kuin parhaassa turkissaan. Karvanlähtöhän tällä sijoittui niin myöhään, että tuntuu että tällä hetkellä ollaankin sitten niukassa ja vaatimattomassa turkissa. Piti tämän juuri sattua oikein mahdollisimman epäsopivimpaan aikaan. :D Mutta eipä voi mitään, jos sitten vähän ehtisi edes sinne joulukuun voittajaan mennessä vaikka kasvaa, Hyvinkäältä en yhtään ihmettelisi jos vetäistäisiin nyt kyllä joku H.

Tokosta taas on iloisempaa kerrottavaa. Kaikki liikkeet sujuvat moitteettomasti, harmittaa kyllä jos me ei nyt ureta mihinkään kisoihin enää tänä vuonna. Kokeilin myöskin avoimen luoksetuloa, eli pysäytys kesken matkan ja meinasin lentää selälleni kun koira teki sen aivan tottuneesti. Ei me olla edes sitä Paten kanssa harjoiteltu kuin muutaman kerran... Pate halusi vähän yllättää. :> Talviharjoituspaikka hallissa on vähän meidän makuumme ahdas, joten emme varmaan viitsi maksaa siitä, vaan jätämme tokon treenauksen lähiaikoina kotioloihin ja rupeamme käymään sunnuntaisin vaikka rauniotreeneissä. :)

Sitten itse kuvauksiin. Pate nukutettiin ja kannettiin tutkimus'pöydälle'. Meidän tietysti piti olla odotushuoneessa odottamassa, jolloin kävin kyllä hieman tulisilla kivillä... :D Kun ell oli saanut kuvat tehtyä, hän tuli luoksemme ja kumarsi vakavasti. Ajattelin heti jotain pessimististä, mutta lääkäri sanoi, ettei ole ottanut kymmeneen vuoteen heti ensi yrityksellä näin onnistuneita kuvia. Kaikenlisäksi kertoi, että oli kuulemma erikoista näin isolla koiralla, ettö mahtuivat molemmat lonkat samaan kuvaan. Ei halunnut arvioida tarkalleen pettymysten varalta, mutta kuulemma ei ehkä aivan A:ta tule, mutta terveet joka tapauksessa, eli jotain B:n pintaan suurinpiirtein kai on tiedossa. :) Kyynärät myöskin täysin siistit, eli 0/0 sieltä todennäköisestitulossa.

Mukava kuulla, että terveitä siis ollaan! (: Nyt odotellaan josko sankari sieltä nukutustokkurasta heräilisi ja katsellaan sitten parin viikon päästä, mitä ovat olleet Kennelliitossa mieltä.

Tehtiin kaikki liikkeet yksitellen, samaan tapaan kuin kokeessa, koska muut ryhmäläiset olivat menossa viikon päästä kokeeseen. Paikallamakuussa Pate pysyi hyvin ja meni maahankin suhteellisen nopsaan. Aika oli taas kolme minuuttia.

Seuraamisessa oli taas ihan kiitettävästi kontaktia, välillä tuntui tosin jätättävän. Hihnatta seuraamisessa sai jonkun kohtauksen juoksuosuudella ja alkoi hyppiä päin ihan kuin olisi suunnitellut roikkuvansa hihassa. Muuten ihan ok. :D

Liikkeestä maahanmeno meni hyvin, mutta tietty sitten liikkeestä seisomisessa alkoi sen jälkeen ennakoida ja meni kahdesti maahan. Kyllä se sitten sen oivalsi, kun minua käskettiin hiljentää äänen sävyä, eli lopuksi saatiin sitten onnistuneita seisomisia. Luoksetulo sujui, mutta perusasento jää edelleen aikalailla vinoksi. Täytyy varmaankin harjoitella sivulletuloja erikseen...

Hyppyä ei olla treenattu aikoihin, joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan suuret. Ilmeisesti liike on kuitenkin juurtunut erityisen hyvin mieleen ja kaikki sujui niin kuin pitääkin: hyppy aikailematta ja kolahtelematta, seiso-käskyn jälkeen jähmettyi paikalleen eikä ennakoinut perusasentoonkaan. Hyvä päätös saatiin hypystä. :)

Naksuilupäivyri:

x syyskuun loppu-lokakuun alku: totutteleminen naksuttimeen...

Meidät jaettiin taas kisaileviin (ts. meidän tapauksessamme aikoviin) ja muihin. Kouluttajana oli Arto ja ensimmäiseksi oli luoksepäästävyys, eipä siinä ongelmia. Sitten koitti paikallamakuu, ensiksi Patella oli maahanmenon yhteydessä joku ihme oma kellahdusjuttu, jonka myöhemmin tajusin johtuvan siitä, että se ajatteli että 'jipii, nyt tämä on taas tämä kierimistemppu'. Toivottavasti ei tule tavaksi, alkaa näköjään olla vähän LIIAN hauskaa Patelle nuo kierimiset. :D Aikana oli kolme minuuttia, eli minuutti ylimääräistäkin jopa, joka kestettiin hyvin, vaikka etäällä joku lapsi rämisteli jonkun muovipyörän kanssa.

Seuraavaksi tehtiin sarjoja, missä sai oman mielen mukaan tehdä seuraamista, maahanmenoa ja seisomista. Ekalla kerralla Pate meni seiso-käskyltä maahan, mutta muuten sujui kivasti ja kontaktia oli havaittavissa oikein kiitettävästi. Sen jälkeen tehtiin vielä pätkiä, missä oli liikkeestä maahanmeno, mutta ohjaaja ei kääntynytkään ympäri, vaan kutsui koiran sivulleen takaisin ja seuraaminen jatkui. Sekin meni hyvin. Sivulletuloharjoituksissa ohjaaja astui aina askelia johonkin suuntaan ja ja käski koiran sivulleen. Ensin Pate tuli vähän vinosti, jolloin jätin aina palkkaamatta, mutta oli huvittavaa nähdä, miten aivan kuin yhtäkkiä sen päähän olisi syttynyt joka lamppu. Silloin se alkoi suorastaan koheltaen pomppia sivulle just eikä melkein oikeaan asentoon, eikä me edes koiran kanssa huomattu, että muu ryhmä aloitteli jo seuraavaa liikettä. :D Kaukokäskyissä meitä ja viereistä koirakkoa neuvottiin, miten pitäisi kiinnittää huomiota, ettei koira etene esim. istu-seiso-käskytysten välissä, vaan tassujen pitäisi periaatteessa olla kokoajan täysin paikallaan. Siinä onkin harjoittelua. ;)

Lopuksi otettiin kaikilla yksitellen ohjatut seuraamiset. Aluksi ihmettelin, mitä Pate oikein tölläsi suoraan eteensä ja liikkeelle lähtiessäkään en aluksi meinannut saada siihen mitään kontaktia. Myöhemmin selvisi, että totta kai äitin oli pitänyt tulla katsomaan kentän laidalle (Paten keskittymiskyvyn herpaannuttaja numero kaksi heti Myyn jälkeen varmaan ;>) ja sillä hetkellä minä kyllä ajattelin, että no joo, oikein superkivasti päättyvätkin nämä treenit kun alkaa koira haikailla jonnekin ihan muuaalle juuri lopussa. Se jopa yritti pysähtyä rapsuttamaan itseään jalallaan korvan takaa. Siinä vaiheessa käskin sen kyllä uudelleen perusasentoon ja silloin koirassa tapahtui jotakin, ei aavistustakaan mitä. Se jotenkin havahtui jostain syvältä horroksestaan ja alkoi tapittaa tiiviisti silmiin. Täyskäännökset tehtiin todellisella turbovaihteella ja juoksemisosuus, missä Pate normaalisti lönkyttää suorastaan raivostuttavalla tavalla, meni aivan yli odotusten. Ei ehkä mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan meidän seuraamiset, mutta se kontakti se kontakti! Juoksemisessa kontakti oli kyllä aivan herpaantumaton, vaikka käytännössä koira laukkasi eturuumis puoliksi minun edelläni... Tosi kiva lopetus oli näille treeneille, hauska huomata että se katsekontakti alkaa viimein todella olla kunnossa. Miten, missä, miksi, ei hajuakaan, mutta tärkeintä että nyt sitä kontaktia riittää, on sitä kyllä harjoiteltu! Patesta on kyllä syksyn aikana pulpahtanut pintaan joku aivan uusi puoli tai ehkä vain se on tämä ikä... :>

Seuraavan kerran treenaillaan jo viikonloppuna taas, kun koulutukset siirtyvätkin hallille sunnuntaiksi. Ja HK:n lihapullat ovat kyllä jatkossakin meidän ehdoton vakiotreenikaluste, eikä mitkään 'tylsät' nakit tai keksit! ;D

Täytyy miettiä oikein, mistä alottaisi. Selitetään ensiksi nyt vaikka meidän treenailuistamme. Toko menee tällä erää vähän vaihtelevasti, kontaktia on tullut hitusen lisää (varsinkin jos jotain superhyvää palkkaa), mutta esim. tällä viikolla taas on kyllä riittämiin ollut sellaisiakin päiviä kun tarttisi huhuilla että saa jonkinlaisen yhteyden koiraan... Olen harjoitellut nyt alo-liikkeiden lisäksi pikkuhiljaa myöskin joitain muita liikkeitä, tällä viikolla on kokeiltu esimerkiksi pysähtymistä luoksetulosta. Sitä olen lähinnä treenaillut pallolla, siispä kutsun koiran luokseni ja noin matkan puolivälissä huudan seiso ja heitän sille tennispallon samanaikaisesti. Yleensä olen siinä vaiheessa myös sitten vapauttanut koiran, siis että liike loppuu siinä kohdin. Paten kanssa on myös tehty kaikenmaailman kierimis- ja pyörimistemppuja, ja huomasin sellaisen asian, että Pate menee tokossakin nyt paljon innokkaammin maahan, kun se odottaa kieri-käskyä. :D Noutoja ei hirveästi ole lähi aikoina otettu, jokatapauksessa yleisesti ottaen sisällä tulee kädelle lähes sataprosenttisesti, ulkona taas homma tuppaa olemaan toisinaan vähän liisteriä... Pate meneekin Elinan kanssa SNJ:n päänäyttelyssä rotukehän lisäksi myös junior handleriin, joten nyt on syytä harjoitella ennen sitä. Myös minä olen hitusen kokeillut Paten kanssa junnuliikkeitä, koska tuumimme puolitosissamme asiaa, että minäkin osallistuisin ensi vuoden aikana ainakin kerran junnuihin: se olisi sitten nyt tai ei koskaan, kun sitä seuraavana vuonna olisin jo liian vanha siihen hommaan. ;) Seisomisesta vielä sen verran, että nykyään Pate pysyy paljon mukavemmin paikallaan silleenkin, että ei ole namia kokoajan suussa vaan ihan vaan asettelee jalat, ja pitää hännästä ja vaikka namikädellä välillä vähän sohii ilmassa niin jätkä pysyy tarkkaavaisen näköisenä. :D Lokakuun aikana varmaankin tehdään Paten elämän toinen MEJÄ-harjoitus jossain vaiheessa...

Paten -varsin myöhäiseen ajankohtaan sijoittuneen- karvanlähdön seurauksena ovat nyt karvat kasvaneet tosi hyvin takaisin, mutta yksi hassu muutos on tapahtunut, nimittäin se, että pojan selkä on kauttaaltaan tummunut tai pikemminkin kultaantunut. Tästä kuvasta vähäisen näkyy esimerkkiä:

Saattaahan se toki myös olla, että viime talvena olis ollu sama juttu, mutta sitä ei nyt vaan enää muista. Ero vaan on tosi selvä, kun katselee jotain kesällä otettuja kuvia, joissa Pate on ihan vitivalkoinen.

Se Advancen säkki loppui ja koska ei eläinkauppaan päästy nyt tässä, äiti osti marketista ihan Hau-Hau Championia. Yleensä en ole oikein perustanut näistä marketruuista, mutta kun katselin pussien selosteita kiinnitin huomioni kyllä siihen, että tuossa Hau-Hau:ssa on suhteessa puolet enemmän lihaa kuin esim. juuri Advancessa ja lisäksi se ei sisällä vehnää eikä väriaineita. Rupesin ajattelemaan, että miksikäs periaatteessa tuota Hau-Hau:ta ei voisi Patelle jatkossakin syöttää, jos se nyt vaikuttaa Patella hyvältä. Niin ja pitäisi niihin pevisa-tutkimuksiin keritä varata se aika, varmaan maanantaina soittelen Sorvolle.

Sen jälkeen oltiin kotona vähän aikaa, koottiin tarvittavat tavarat ja lähdettiin koiran kanssa metsään. Pate haistoikin jäljen jo ties kuinka kaukaa, ja heti alkumakaukselta se lähti suin päin, kuitenkin suht' hitaasti mutta varmasti etenemään jälkeä. Jälki teki myös muutaman loivan käännöksen, joissa ei näyttänyt olevan ongelmia, vaan matka jatkui. Kaadolle (eli veretyssienelle tässä tapauksessa) löydettiin sutjakasti ja annettiin siinä sitten vähän aikaa koiran ihmetellä sientä. Sen jälkeen tietysti purettiin jälki ja päästettiin koira vapaaksi.

Näimme myöhemmin metsikössä myös naapuruston kultaisetnoutajat plus heidän berninsä. Koirat leikkivät sitten sulassa sovussa hännät heiluen. Varsinkin nuorin narttu ja Pate tulevat aina keskenään todella hyvin juttuun. :)

Ensi viikon aikana soittelen varmaankin eläinlääkärille varatakseni ajan Patelle tuonne terveystutkimuksiin. Varsinkin, kun saimme kuulla velipojan kohdalta aika ikäviä kuvausuutisia, omakin kohtalo kieltämättä alkaa pikkuhiljaa pelottaa, kun noviiseina ollaan liikkeellä... Ei nyt kuitenkaan maalata piruja seinille!

Tänään (la) mentiin Mustiin ja Mirriin ruokaostoksille. Olin ajatellut ottaa käyttöön jonkin uuden ruokamerkin, kun olimme varastoissa olleet Hill'sit ja palkintosäkit (Eukanuba ja Best Friend) saaneet syötyä. Vähän olen netistä ympäriinsä lueskellut kuivaruuista risuja ja ruusuja, ja kaupasta napattiin sitten lopulta Advancen lammas-riisiä mukaan 7,5 kg:n säkki. Katsotaan, miltä tämä nyt vaikuttaa ja ostetaan sitten vasta iso säkki. :)