Kirjoittelenpas Paten viikonloppukuulumisia. Pate on toiminut jokapaikan höylänä haravointiurakan häiritsijänä ja treenaillut kaikennäköistä.

Noutohommat sujuvat muuten aika mukavasti, mutta ei oikein parane edistyäkään vaikeampiin harjoituksiin ennen kuin saisi kitkettyä tuon ikävän pudottelun kokonaan pois. Luovutusharjoituksia näemmä tehtävä vaan...

Elina on harjoitellut mahdollisimman paljon Paten esittämistä, kun viikon päästähän on sitten se SNJ:n päänäyttely Hyvinkäällä ja esiintyminen sujuukin hyvin. Sattuu vain olemaan muita mutkia matkassa, nimittäin turkki. Trimmasinkin eilen Paten, ja täytyi kyllä valitettavasti todeta, että Pate on kaikkea muuta kuin parhaassa turkissaan. Karvanlähtöhän tällä sijoittui niin myöhään, että tuntuu että tällä hetkellä ollaankin sitten niukassa ja vaatimattomassa turkissa. Piti tämän juuri sattua oikein mahdollisimman epäsopivimpaan aikaan. :D Mutta eipä voi mitään, jos sitten vähän ehtisi edes sinne joulukuun voittajaan mennessä vaikka kasvaa, Hyvinkäältä en yhtään ihmettelisi jos vetäistäisiin nyt kyllä joku H.

Tokosta taas on iloisempaa kerrottavaa. Kaikki liikkeet sujuvat moitteettomasti, harmittaa kyllä jos me ei nyt ureta mihinkään kisoihin enää tänä vuonna. Kokeilin myöskin avoimen luoksetuloa, eli pysäytys kesken matkan ja meinasin lentää selälleni kun koira teki sen aivan tottuneesti. Ei me olla edes sitä Paten kanssa harjoiteltu kuin muutaman kerran... Pate halusi vähän yllättää. :> Talviharjoituspaikka hallissa on vähän meidän makuumme ahdas, joten emme varmaan viitsi maksaa siitä, vaan jätämme tokon treenauksen lähiaikoina kotioloihin ja rupeamme käymään sunnuntaisin vaikka rauniotreeneissä. :)

Tänään oli sitten ne kauan kammoksutut lonkka- ja kyynärkuvaukset. Aluksi Pate punnittiin, silmäni levisivät kun lukema näytti 36 kg! Massaa ja lihaksia on selvästikin tullut lisää, koska Pate on kyllä huomattavasti hoikemmassa kunnossa kuin esim. kesällä oli...

Sitten itse kuvauksiin. Pate nukutettiin ja kannettiin tutkimus'pöydälle'. Meidän tietysti piti olla odotushuoneessa odottamassa, jolloin kävin kyllä hieman tulisilla kivillä... :D Kun ell oli saanut kuvat tehtyä, hän tuli luoksemme ja kumarsi vakavasti. Ajattelin heti jotain pessimististä, mutta lääkäri sanoi, ettei ole ottanut kymmeneen vuoteen heti ensi yrityksellä näin onnistuneita kuvia. Kaikenlisäksi kertoi, että oli kuulemma erikoista näin isolla koiralla, ettö mahtuivat molemmat lonkat samaan kuvaan. Ei halunnut arvioida tarkalleen pettymysten varalta, mutta kuulemma ei ehkä aivan A:ta tule, mutta terveet joka tapauksessa, eli jotain B:n pintaan suurinpiirtein kai on tiedossa. :) Kyynärät myöskin täysin siistit, eli 0/0 sieltä todennäköisestitulossa.

Mukava kuulla, että terveitä siis ollaan! (: Nyt odotellaan josko sankari sieltä nukutustokkurasta heräilisi ja katsellaan sitten parin viikon päästä, mitä ovat olleet Kennelliitossa mieltä.

Tokoharjoituksissa oltiin taas sunnuntaipäiväämme viettämässä. Tällä kertaa oltiin sitten hallissa, kun muut kisailevatkin olivat kisoissa alhaalla. Aluksi paikallamakuu, jossa meidät pistettiin mm. hyppimään ja kyykkimään sillä aikaa, kun koira makaa. :D Hyvin pysyi, kun myös paikallaistumisessa. Siinä piti vain huomioida, että koira istui tarpeeksi napakassa asennossa, ettei olisi lösähtämisen vaaraa. Luoksetulossa minun piti kiinnittää huomiota käden liikkeisiin, mutta muuten sujui hyvin. Perusasentoja treenattiin seuraamisesta niin, että hiljensi vauhtia hiukan ennen perusasentoa. Koska ohjaaja piti meitä vain puoli tuntia, harjoittelin vähän muita liikkeitä vielä parkkipaikan vieressä kyytiä odotellessamme.

Tokokoulutuksemme siirtyivät uuteen aikaan sunnuntaipäivälle ja tänään oltiin kello kahdelta hallilla valmiuksissa. Kisailevia oli kuitenkin vain neljä, ja ei satanut, joten päätettiin sittenkin mennä alhaalle kentälle, eli sinne normaalille harjoituspaikallemme.

Tehtiin kaikki liikkeet yksitellen, samaan tapaan kuin kokeessa, koska muut ryhmäläiset olivat menossa viikon päästä kokeeseen. Paikallamakuussa Pate pysyi hyvin ja meni maahankin suhteellisen nopsaan. Aika oli taas kolme minuuttia.

Seuraamisessa oli taas ihan kiitettävästi kontaktia, välillä tuntui tosin jätättävän. Hihnatta seuraamisessa sai jonkun kohtauksen juoksuosuudella ja alkoi hyppiä päin ihan kuin olisi suunnitellut roikkuvansa hihassa. Muuten ihan ok. :D

Liikkeestä maahanmeno meni hyvin, mutta tietty sitten liikkeestä seisomisessa alkoi sen jälkeen ennakoida ja meni kahdesti maahan. Kyllä se sitten sen oivalsi, kun minua käskettiin hiljentää äänen sävyä, eli lopuksi saatiin sitten onnistuneita seisomisia. Luoksetulo sujui, mutta perusasento jää edelleen aikalailla vinoksi. Täytyy varmaankin harjoitella sivulletuloja erikseen...

Hyppyä ei olla treenattu aikoihin, joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan suuret. Ilmeisesti liike on kuitenkin juurtunut erityisen hyvin mieleen ja kaikki sujui niin kuin pitääkin: hyppy aikailematta ja kolahtelematta, seiso-käskyn jälkeen jähmettyi paikalleen eikä ennakoinut perusasentoonkaan. Hyvä päätös saatiin hypystä. :)