Vihdoin ja viimein saimme sitten aikaiseksi sen verijäljen tekemisen. Sparmarketin pakastealtaasta löydettiin veripullo tätä varten aamulla ja sittenpä mentiin pullon sulettua vetämään metsään jälki.

Sen jälkeen oltiin kotona vähän aikaa, koottiin tarvittavat tavarat ja lähdettiin koiran kanssa metsään. Pate haistoikin jäljen jo ties kuinka kaukaa, ja heti alkumakaukselta se lähti suin päin, kuitenkin suht' hitaasti mutta varmasti etenemään jälkeä. Jälki teki myös muutaman loivan käännöksen, joissa ei näyttänyt olevan ongelmia, vaan matka jatkui. Kaadolle (eli veretyssienelle tässä tapauksessa) löydettiin sutjakasti ja annettiin siinä sitten vähän aikaa koiran ihmetellä sientä. Sen jälkeen tietysti purettiin jälki ja päästettiin koira vapaaksi.

Näimme myöhemmin metsikössä myös naapuruston kultaisetnoutajat plus heidän berninsä. Koirat leikkivät sitten sulassa sovussa hännät heiluen. Varsinkin nuorin narttu ja Pate tulevat aina keskenään todella hyvin juttuun. :)