No huhhui... Aiheena oli tällä kertaa liikkeestä maahanmeno (se heikon liikkeemme :<) ja luoksetulo. Kuitenkin kerrattiin myös paljon paikallamakuita ja muita jo kurssilla käsiteltyjä aiheita. Sattuipa kyllä niin, että minulle tuli jo ensimmäisten minuuttien aikana olo, että koiralta olivat jääneet kotiin niin korvat kuin aivotkin. :oo

Aluksi luoksepäästävyys, joka meni kyllä asianmukaisesti mutta kun otettiin paikalla makuuta, Pate lähti kuljeskelemaan kuten muutama muukin. Ällistyneenä kävin kytkemässä koiran (ei vielä koskaan se ole treeneissä noussut!!) ja komensin sen uudelleen makaamaan. Se teki sen vielä toistamiseen, nämä kolme viereistä koiraa nousivat kaikki ja Pate meni haistelemaan viereistä lappalaista. Lieventävänä asiahaarana voi sanoa, että koirien välimatkoiksi otettiin tälläkertaa kyllä harjoituksen vuoksi aivan minipienet välit, mutta silti! Paikallaolo on aina ennen ollut Paten vahvuus.

Tämän jälkeen ruvettiin tekemään liikkeestä maahanmenoon perustuvia harjoituksia, ensin ihan maahanmenoa vaan. Ensin virittelin ohjaajan neuvojen mukaan Patea ja innostin parhaani mukaan, jonka jälkeen käskin sitä aina eri kohdissa maahan. Se menikin jonkin ajan kuluttua ihan hyvin. Useammallakin koiralla oli maahanmenoissa ongelmia (me mukaan lukien), Patehan on ollut aina vähän nihkeä tässä liikkeessä ja olen sillä sen takia kovasti sitä treenannutkin. Arto-ohjaaja kokeili vähän jokaista kolmea koiraa (ryhmämme oli siis jakautunut puoliksi) ja ei siinä voinut kuin ihmetellä, että 'onko toi mun koira'? Patekin oli aivan uskomaton: katsekontakti sillä oli seuratessa aivan eri tasoa kuin mitä minun kanssani ja maahan se meni tosi vaivattomasti normaaliin nähden. Ohjaaja sanoi kyllä, että huomaa, että kyllä tällä on harjoiteltu kun se kuitenkin näkyy osaavan... Hetken sainkin Paten toimimaan erittäin hienosti: eli teimme aika onnistuneen seuraamisen ja maahanmenot siinä. (Arton namipurkki teki ihmeitä!)

Mutta ei siihen kenkkuilut loppuneet. Johan sitä hetken päästä ihmeteltiin varista, joka selvästi tahallaan kettuili koirille kentällä. Tarkoitushan on meillä nyt täällä kurssilla pitää koirat vapaana niin paljon kun mahdollista ja niin olen pitänytkin, joten jouduin vahtimaan Patea kuin joku haukka, ettei se rynnistäisi linnun perään pöheikköön.

Luoksetulot menivät muuten hyvin, mutta perusasento sivulle tultaessa on välillä aivan järkyttävän vino. Tosin ei nyt kyllä tällä kertaa vaihtikaan ollut niin kovaa, kuin yleensä. Kyllähän herra nyt suvaitsi laukata, mutta aika rauhallisesti.

Lopuksi oli vielä kaikennäköisiä erilaisia paikallaoloja, jotka onneksi taas menivät entiseen malliin.

Oivoi mikä kerta, mutta sangen hyödyllinen kylläkin; saimme paljon oppia kaikesta huolimatta. Pate nyt vain ei näkynyt olevan täysillä mukana. :/ Mutta harjoitusta, harjoitusta, nythän mulla on aikaa. Kaksi viikkoa ja on ne möllikisat- monet kurssilaiset vitsailevatkin, että 'niin, mekö kisoihin?' :D Tosiaan, en aseta mitään muita tavoitteita, kun että teemme parhaamme, koska Pate nyt kyllä ei olisi läheskään valmis kisoihin, mutta ne sattuvat kuulumaan kurssiin, joten... Möllithän ne vaan on! :)

Tulipa muuten pitkä. Paljon meistä tolvanoista raapustettavaa löytyikin. :D