Otsikossahan se jo tuli todettuakin, tuli kyllä huomattua, että kyllä sitä tämän Jäte-Joonaksenkin kanssa namilla on eroja, ja näköjään lihapulla on meidän kohdalla se tie onneen. Jos joku nyt ei vielä arvannut, niin tämä teksti kertoo maanantai-illan tokokoulutuksista.

Meidät jaettiin taas kisaileviin (ts. meidän tapauksessamme aikoviin) ja muihin. Kouluttajana oli Arto ja ensimmäiseksi oli luoksepäästävyys, eipä siinä ongelmia. Sitten koitti paikallamakuu, ensiksi Patella oli maahanmenon yhteydessä joku ihme oma kellahdusjuttu, jonka myöhemmin tajusin johtuvan siitä, että se ajatteli että 'jipii, nyt tämä on taas tämä kierimistemppu'. Toivottavasti ei tule tavaksi, alkaa näköjään olla vähän LIIAN hauskaa Patelle nuo kierimiset. :D Aikana oli kolme minuuttia, eli minuutti ylimääräistäkin jopa, joka kestettiin hyvin, vaikka etäällä joku lapsi rämisteli jonkun muovipyörän kanssa.

Seuraavaksi tehtiin sarjoja, missä sai oman mielen mukaan tehdä seuraamista, maahanmenoa ja seisomista. Ekalla kerralla Pate meni seiso-käskyltä maahan, mutta muuten sujui kivasti ja kontaktia oli havaittavissa oikein kiitettävästi. Sen jälkeen tehtiin vielä pätkiä, missä oli liikkeestä maahanmeno, mutta ohjaaja ei kääntynytkään ympäri, vaan kutsui koiran sivulleen takaisin ja seuraaminen jatkui. Sekin meni hyvin. Sivulletuloharjoituksissa ohjaaja astui aina askelia johonkin suuntaan ja ja käski koiran sivulleen. Ensin Pate tuli vähän vinosti, jolloin jätin aina palkkaamatta, mutta oli huvittavaa nähdä, miten aivan kuin yhtäkkiä sen päähän olisi syttynyt joka lamppu. Silloin se alkoi suorastaan koheltaen pomppia sivulle just eikä melkein oikeaan asentoon, eikä me edes koiran kanssa huomattu, että muu ryhmä aloitteli jo seuraavaa liikettä. :D Kaukokäskyissä meitä ja viereistä koirakkoa neuvottiin, miten pitäisi kiinnittää huomiota, ettei koira etene esim. istu-seiso-käskytysten välissä, vaan tassujen pitäisi periaatteessa olla kokoajan täysin paikallaan. Siinä onkin harjoittelua. ;)

Lopuksi otettiin kaikilla yksitellen ohjatut seuraamiset. Aluksi ihmettelin, mitä Pate oikein tölläsi suoraan eteensä ja liikkeelle lähtiessäkään en aluksi meinannut saada siihen mitään kontaktia. Myöhemmin selvisi, että totta kai äitin oli pitänyt tulla katsomaan kentän laidalle (Paten keskittymiskyvyn herpaannuttaja numero kaksi heti Myyn jälkeen varmaan ;>) ja sillä hetkellä minä kyllä ajattelin, että no joo, oikein superkivasti päättyvätkin nämä treenit kun alkaa koira haikailla jonnekin ihan muuaalle juuri lopussa. Se jopa yritti pysähtyä rapsuttamaan itseään jalallaan korvan takaa. Siinä vaiheessa käskin sen kyllä uudelleen perusasentoon ja silloin koirassa tapahtui jotakin, ei aavistustakaan mitä. Se jotenkin havahtui jostain syvältä horroksestaan ja alkoi tapittaa tiiviisti silmiin. Täyskäännökset tehtiin todellisella turbovaihteella ja juoksemisosuus, missä Pate normaalisti lönkyttää suorastaan raivostuttavalla tavalla, meni aivan yli odotusten. Ei ehkä mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan meidän seuraamiset, mutta se kontakti se kontakti! Juoksemisessa kontakti oli kyllä aivan herpaantumaton, vaikka käytännössä koira laukkasi eturuumis puoliksi minun edelläni... Tosi kiva lopetus oli näille treeneille, hauska huomata että se katsekontakti alkaa viimein todella olla kunnossa. Miten, missä, miksi, ei hajuakaan, mutta tärkeintä että nyt sitä kontaktia riittää, on sitä kyllä harjoiteltu! Patesta on kyllä syksyn aikana pulpahtanut pintaan joku aivan uusi puoli tai ehkä vain se on tämä ikä... :>

Seuraavan kerran treenaillaan jo viikonloppuna taas, kun koulutukset siirtyvätkin hallille sunnuntaiksi. Ja HK:n lihapullat ovat kyllä jatkossakin meidän ehdoton vakiotreenikaluste, eikä mitkään 'tylsät' nakit tai keksit! ;D